sunnuntai, 30. tammikuu 2011

Uusi blogi!

Jatkossa Lumon treenejä ja kuulumisia sopii seurata täältä: pslknlumo.blogspot.com/

perjantai, 21. tammikuu 2011

Sitä saa mitä vahvistaa!

Jo vain, eilen oli hyvää yritystä ja naputtelin Lumon kuulumisia pitkät pätkät. Päivitin, vuodatin ja hups, koko teksti katosi bittiavaruuteen. Kylläpä ketutti. Otetaanpa siis tiivistetty uusinta alkuvuodesta.

Hakutreeneistä pidettiin joulun ja vuoden vaihteen tienoolla about parin viikon hengähdystauko. Tammikuun toisena sunnuntaina kokoonnuttiin lappalaishenkisiin taajamatreeneihin Vantaankosken koulun liepeille. Espyä edustivat "nartut" Lumo The pörrökoira, Katla The Porokoira, wannabe lappalaiskoira silkkivinttari Fauna ja Taiga The pörrökoira. UPK:sta puolestaan oli sangen urospainoitteinen pörröjengi: Viima, Myry ja Justus.

Vuoden ekat treenit aloitettiin ilmaisuteemalla, kriteereinä ilmaisun aloittaminen ja haukun kesto. Ahne kun olen, niin olin pakannut matkaan viisi purkkia. Ensin haukuttiin Jenni, joka kyykistyi näkösällä noin kymmenen metrin päähän. Lähetin Lumon "etsimään" ja neidiltähän pääsi lähetyksessä jo älämölöä. Haukkuhan alkoi heti ja oli jopa suhteellisen hyvää. Toinen haukuttava oli jo pienen työskentelyn takana, ja tämäkin sai osakseen ihan kelpoa haukuksi kutsuttavaa. Kolmanennkin haju kulkeutui kävelytien vartta kulkiessa Lumon avonaiseen kirsuun ja näin käytiin kepokin haukkumassa ihan huolellisesti. Neljännen maalimiehen oli tarkotus palkata aloituksesta, mutta kyllä siinäkin muutama haukku soljui ihan sujuvasti. Viides ja viimeinen maalimies työstettiin hyvin ja haukuttiinkin ihan mukavasti. Mainio homma, etevä koira, ja tämä koira alkoi kuulostamaan elämänsä ensimmäistä kertaa ihan pelastuskoiralta Parin viikon totaali breikki teki siis hyvää. Eräs yrittää muistaa tämän jatkossakin.

Seuraavat treenit olivat hälyryhmän puolikkaat, joihin Lumollakin on osallistumisoikeus. Teemana oli erilaiset maalimiehet. Etsintä tapahtui taajama-alueella kytkettynä. Toisaalta treeni oli myös erinomainen koiranlukutreeni ohjaajalle. Lumo reagoikin hienosti isompaan esineeseen lumikinoksessa. Periaatteessa esineisiin reagointia en epäillyt hetkeäkään, mikäli niistä hajun saa. Yksi esine jäi reaktiotta, samoin yksi maalimies. Kohdassa jossa maalimies olisi ollut, oli samalla hetkellä kun kuljimme siitä ohi nainen koiransa kanssa. Samainen nainen lähti vielä peräämme, joten ehkä sitä huomaamattaan kiristi hieman tahtia. Toinen maalimies oli enemmänkin reagointiharjoitus ohjaajalle ja kartturille, sillä pitkiin liittyi tarina ja tarinan henkilöille oli toki annettu tuntomerkit. Kyseinen maalihenkilö käveli vastaan kadulla.

Kolmannet hakuilut treenattiin Olarin lukion läheisessä metsässä. Teemana oli edelleen ilmaisu, mutta puitteiden ollessa melkoisen houkuttelevat, päädyin toki yhdistämään ilmaisuun hieman nenähommiakin Maalimiehet sijoitettiin puoliympyrän muotoisen metsäpolun varteen tuulen alapuolelle. Ensimmäinen maalimies oli pienten kuusien muodostamassa kuusikossa noin 20 metrin päässä polulta. Lumo sai hyvin hajun kuusikossa olevasta maalimiehestä ja työsti hajun nopeasti. Ilmaisu alkoi välittömästi ja oli melko bueno. Etsintää jatkettaessa saatiin kivat pikku häiriöt kahdesta räksyttävästä pikku sessestä. Kytkin Lumon ohituksen ajaksi ja lähetin uudelleen etsimään. Lumo sai toisestakin maalimiehestä hajun, jota lähti saman tien kovalla innolla työstämään. Hajun voimistuessa ja juuri ja juuri maalimiehelle päästyään aloitti samantien ilmaisun! Kolmas maalimies oli ihmisen mentävässä pahvilaatikossa, jossa oli reiällinen kansi. Laatikko oli sijoitettu kuusen juurelle. Lumo työskenteli viimeisen maalimiehen kytkettynä. Sai hienosti hajun, kiersi laatikkoa etsien selkeästi pääsyä maalimiehen luokse ja kohtaa jossa haju voimistuu. Tarkka nenä kuljetti pienen koiran kirsun kohti laatikon reiällistä kantta ja jopas jotakin, kansi työnnettiin syrjään, pää laatikkoon ja haukuttiin. Ajatuksena oli palkata pienestäkin äännähdyksestä, mutta joo, Lumohan haukkui. Eli kaikkiaan melkoisen onnistuneet treenit!

Tosiaan alkaa hiljalleen näyttämään siltä, että sitä tosiaan saa mitä vahvistaa. Olen pyrkinyt tekemään haukkumisesta mukavaa, kivaa, kannattavaa. Tässä ja kaikkialla. Ja hiljalleen mulla alkaa olemaan haukkuva lapinkoira. Kovin ironista Mutta Lumo ei onneksi muutoin ole sieltä äänekkäimmästä päästä. Tosin nyt intoutuu välillä ja yrittää komentaa, tuloksettomasti tietenkin, mikäli neitiä ei pyydetä haukkumaan tai haukku ei liity etsintään. Toisaalta saamme ihan oivia keskustelujakin aikaiseksi: "lähetäänkö ulos?", Lumo vastaa "urrr", "laitetaanko sulle kaulapanta?", Lumo "wuf"

Nyt on taas viikon tauko treeneistä, sillä sunnuntaina on meidän ryhmän vuoro järjestää hälyryhmäntreenit. Tiedossa on kuitenkin ehkä pientä, irrallista, ilmaisutreeniä, lenkkiä ja kavereiden lapukkapentuun tutustumista. Ensi viikon lauantaina, hälytreeneissä viime vuonna avustaneille, on tarjolla kiitostreeni rakennusetsinnän merkeissä Salossa. Sunnuntaina suunnataan Olariin hakuilemaan. Tottikset ovat olleet jäissä joulukuun alusta, sillä juoksujen alusta se nelisen viikkoa on syytä pystyllä poissa. Ohjelmassa on pariksi keskiviikoksi tullut kokoustamista emännälle, hälykokous oli tällä viikolla ja ensi viikoksi tarjouduin ottamaan kahvitusnakin yhdistyksen vuosikokoukseen. Mutta sitten taas kokeillaan josko sitä vielä jotain osataan.. Suunnitteluasteella on pienen lappalaisporukan kanssa muutama yksityistunti Riitta Jantunen-Korrilta. Toivottavasti saadaan aikaiseksi.

Muutoin on eleltykin ihan normi arkea. Tehty pitkää lenkkiä, treffattu tuttuja koirakavereita. Emäntä oli vaihteeksi sairaslomalla viime viikon lopulla, ja perjantaina mentii Lumon kanssa Keravalle sairastamaan. Lumo sopeutuu Jennin laumaan nyttemmin jo melko hyvin. Ehkä viime kerran tupenrapinat vanhemmalta pörrökaksikolta teki tehtävänsä ja luupääkin oppi ettei ole maailman napa, herra ja hidalgo..

Talvilomasuunnitelmat vievät meidät Suomen Lappiin, tarkemmin Kolariin. Maaliskuun alussa järjestetään poropaimennustapahtuma, jonne yritän arpaonnella saada Lumonkin poropaimennustestiin. Nähtäväksi jää syttyykö siellä jonkin asteinen porojen paimennusvietti vai näemmekö jo tutuksi tulleen kakansyömisvietin... 

Lumoliini ja Apiliini-hoitoliini, takana reilu 3h lenkki

Tapahtumaa Silvolan suunnalla

torstai, 6. tammikuu 2011

Meikän iskä on parempi kuin teikän iskä!

Meikä likalla on oikeesti tosi kova isukki! Nähtiin mun isän, Filiokus Kipinän kanssa marraskuun lopulla Oulunkylässä. Emäntä oli vissiin järkänny meille ne treffit No mä olin alkuun ihan tooosi nöyrää tyttöä... Enhän mä ollu nähny mun faijaa tooosi pitkään aikaan.


Kipinä kävi kans sellasella temppuradalla missä mä olin sillon elokuussa. Mähän olin tosi kova mimmi siellä, haukuin ihan huolella ja olin tosi polleena..  Paukuttelin välillä ihan henkseleitä ja sillee. No joo, faija on tietty jo paljon vanhempi kuin mä (onneks), ja muutenkin paljon kokeneempi jätkä! Meikä likka kun vetäs sen +172 pointsia ja olin kuulemma laukausvarma! No mut meitsin iskä repäs +160 pojoo ja oli kans ihan kuuro niille laukauksille. Ja oli kuulemma niin lungi äijä siellä, että morjens! Tossa on noi mun faijan huikeet pisteet!

I Toimintakyky: +1 kohtuullinen
II Terävyys: +1 pieni ilman jäljellä jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
IV Taisteluhalu: -1 pieni
V Hermorakenne: +2 tasapainoinen
VI Termperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
VII Kovuus: +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma


Kipinä kehu, että musta on tullu tosi sirpakka likka!

 

Haukahdellen,

Lumo The Puumbasteriina

torstai, 6. tammikuu 2011

Uusi vuosi ja uutta utua putkeen!

Jopas täällä on taas laiskoteltu tämän blogin päivittämisen kanssa... Joulut on juhlittu ja vuosikin on kerennyt vaihtumaan. Emäntä otti uuden vuoden vastaan oikein "mukavassa" sitkeähkössä flunssassa. Onneksi on jo helpottamaan päin. Uudenvuoden lupaus voisi koskea vaikka ahkerampaa blogipäivitystä. Joutunee muuten tuohon uuteen vuoteen liittyen mainita, että Pumbasteriina ei juuri välitä ilotulituksista, joka on ihan superii! 

Lumolainen aloitti joulukuun toisella viikolla kolmannet juoksunsa. Juoksuväliä piti vähän reilu 10 kuukautta, että oikein kiva harrastusnarttu ;)  Vaikka meidän lajissa juoksut eivät ole este treenaamiselle. Hakutreeneissä ollaan siis käyty ihan normaalisti. Hakutreenien teemana on ollut pitkälti ilmaisu: kriteereinä ilmaisun aloittaminen ja pituus. Jonkin verran yhdistetty nenähommiin, kun Lumosta (tai emännästä) tuo pelkkä ilmaisu on niin sairaan boring puuhaa, että "hauku ite, säkin näet sen!"  Homma siis etenee :)  Talven lumitilanne on tehnyt ehkä hieman haastavaksi tuota rakkaan lajin harrastamista.. Syö näet ihan aavistuksen joidenkin koirien motivaatiota  tuo lumessa uiminen. No, onneksi on ollut mahdollisuus etsiä vaihtelevasti rakennuksissakin.

Juoksujen ajan tottisvuorot ovat olleet jäissä, hallissa kun ei sovi sulotuoksuisena treenailla. Muutoinkin pidettiin parin viikon treenitauko joulun ja loppiaisen välillä, lähes tulkoon vahingossa. Tänään olin päivällä yhden hälytysryhmän koirakon pitkissä treeneissä piilossa olijana, ja etukäteen olin toki suunnitellut alueen ja käynyt aamulla lenkin lomassa jättämässä sinne muutaman itseni tuoksuisen esineen... Iltapäivällä hirveissä treenikitkuissa alustin  Lumolle esineiden ilmaisua lenkillä, kun figgeäkään en saanut keposta houkuteltua (joka myös toipuu samasta taudista mistä itsekin...)

Sairastamisen ohella ollaan tehty kuitenkin ihan kiitettävästi lenkkiä. Kyllä sitä tunti menee aamulla, toinen joskus iltapäivällä, kun työpäivän verran vaan makaa ja ennen lenkkiä vetäsee dropit naamaan... Vauhti ei todellakaan ole ollut päätä huimaava, mutta Lumolla on useinmiten ollut joku koirakaveri lenkkiseurana ja pääosin kun nuo lenkit on juostu vapaana, juoksuisenakin (sillä pilkkopimeässä metsässä ei kukaan tervejärkinen tule ilman otsalamppua vastaan, joten kerkeän reagoida hyvissä ajoin, ja nimenomaa sillä on merkitystä, jos sattuu omistamaan lapinkoiran ;)

Lumo ja Justus - The Älykkäät


Asetetut ja saavutetut tavoitteet vuodelle 2010:

  • Tottiksen tavoitteellisempi (!?) treenaaminen, perusasioiden hienosäätö. Tähtäimenä sitten joskus BH-koe ;) : Treenattu on, muttei edelleenkään olla millään BH-koe tasolla..

  • Ilmaisun opettaminen ja liittäminen etsintään: Edistynyt, muttei valmis. Tökkinyt syystä tai toisesta, emännän ahneudesta :oops:

  • Raunioiden soveltuvuuskoe: Plakkarissa kesäkuussa 2010 :nyokyti:

  • Luonnetesti ja mahdollisesti myös MH-luonnekuvaus: Luonnetesti elokuussa 2010 pistein +172 ja laukausvarma :schmoll:

  • Muutamat näyttelyt omaksi iloksi ja rahan menoksi :) (pari nuorisoluokkaa ja ehkä yksi avoin): Helmikuussa ja huhtikussa nuorisoluokassa 2 x EH.

  • Uusi silmätarkki loppuvuodesta 2010: Peilattiin elokuussa, ei PEVISAn mukaan perinnöllisiä silmäsairauksia, yksi ylimääräinen ripsi.

  • (- EHKÄ, jos olemme tosi päteviä, ja pääsemme säännöllisesti jatkamaan hakua, ja jos ilmaisu alkaa sujumaan, niin haun peruskoetta voidaan harkita...): Juu ei olla oltu, eli ensi vuonna on oltava :nyokyti:

  • Sekä tietty hyvän kunnon ylläpitäminen pitkien lenkkien ja vaihtelevien maastojen muodossa, fyssarilla käynti "lihashuollossa", omaksi iloksi jäljestäminen ja yleinen yhdessä ilottelu ja hauskan pito!: Tätä ollaankin sitten treenattu ihan tavoitteellisesti. Pitkää lenkkiä, Lumo on säännöllisesti käynyt fyssarilla, jäljestetty ei olla kertaakaan :oops: , mutta hauskaa meidän elämä pääosin on.

 

Tavoitteet ja suunnitelmat vuodelle 2011:

  • Tottiksen tavoitteellinen treenaaminen jatkuu: kohti BH-koetta ja SPeKLin koevaatimuksia

  • Hakuperuskoe (päivä ja pimeä)

  • Raunioperuskoe (ehkä, jos rahkeet riittävät, muutoin kauteen 2012)

  • MH-luonnekuva olis kiva

  • Parit näytelmät (täytyyhän se avoinluokka joskus korkkaa)

  • Silmätarkki, sillä...

  • Suunnitteilla on Lumolle perheenlisäystä eli pupseja; harrastaviin, aktiivisiin ja rakastaviin koteihin (osittain mun päänvaiva, pääosin erään muun = Jenni Punttila, Sysiväikeen kennel ;))

  • Pitkiä lenkkejä ja kunnon parantamista, säännöllistä lihashuoltoa, ihanaa ja aktiivista yhteiseloa

 

 

maanantai, 6. joulukuu 2010

Itsenäisyyspäivän vastaanottoa, reeni- ja muita kuulumisia

Kyllä pelastuskoiraharrastus on huikea harrastus!

Osallistuimme eilen ensimmäistä kertaa VSPK:n järjestämään Itsenäisyyspäivän vastaanottoon Turussa.  Treenit järjestettiin YIT:n varastoalueella Iso-Heikkilässä. Illan teemana rakennusetsintä. Kuuden paikkeilla sunnuntai-iltana hyppäsimme Lumon kanssa Jennin ja Robinin kyytiin, ja matka kohti Turkua alkoi. Treenaaminen aloitettiin kello 21:00, ja jokaisella ryhmällä oli neljä eri treenialuetta koko yöksi.

Ensimmäinen treenialue oli kylmä, kaksiosainen varastohalli. Lumolla oli kummallakin puolella yksi maalimies. Ensimmäinen treeni meni melkolailla nappiin. Lumo oli kivasti kuulolla, työsti hyvin, vaikka toinen piiloista tuottikin vähän aivopähkinää. Oli tapansa mukaan ohjaajalleen helppolukuinen. Ja ilmaisutkin olivat ihan ok. Toinen alue oli erillinen lämmin toimistorakennus, jossa oli savukone haastetta tuomaan. Koska Lumolla ei ole kokemusta savusta rakennuksessa, niin pyysin koneen "savustamaan" tilaa hiljalleen.  Maalimiehiä pyysin tähän harjoitukseen kolme, ja yhteen piiloista hieman enemmän haastavuutta. Ihan suunnitelman mukaan homma ei edennyt, sillä yksi maalimies oli savukoneen viereisessä kaapissa piilossa, ja oli ystävällisesti omaa olemistaan helpottaakseen yrittänyt pistää savukonetta hiljaisemmalle (siis meitä ennen savukone oli ollutkin mukavan hiljaisella).. Ihan nappiin ei sitten tuo yritys mennyt, vaan maalimies sääti savukoneen varmaan täysille.. Rakennuksen perällä, jossa sijaitsi kaksi maalimiehistä oli suhteellisen sankka savu, jossa ei juuri eteensä nähnyt. Lumo sai pöydän päällä makaavasta maalimiehestä hajun. Yritti tuolin kautta päästä pöydälle, mutta haki tukea toimistotuolista, jossa oli pyörtät alla. Yllättäen ei  oikein onnistunut. Sakea savu yhdistettynä pimeyteen häiritsi Lumoa selkeästi, ja ensimmäistä kertaa pieni koira vietiin sellaisille äärirajoille, että toimintakyky hyytyi. Ei kiinnostanut. Laitettiin huoneeseen valot päälle, ja Jenni näytti Lumolle miten pöydän päälle pääsi, kiipeämällä itse sinne tuolin kautta. Lumo söi palkat. Suunnistettiin savun läpi eteiseen päin, ja matkalla sammutin mokoman härvelin. Lähetin Lumon uudelleen tilaan, mutta Lumo ei ollut lainkaan innokas menemään savuiseen huoneeseen. Maalimiestä käskettiin kutsua koiraa. Melko laimeaa kutsua tarjottiin, ja menin yhdessä Lumon kanssa hakemaan kaapissa olevalta maalimieheltä palkat. Viimeinen maalimies oli eteisen välioven takana. Lumo sai maalimiehestä hajun. Kävi kurkkaamassa oven taakse ja palasi takasin. Annoin uudelleen etsi-käskyn ja Lumo meni maalimiehelle ja ilmaisi.

Kylläpä syletti huonosti mennyt treeni, etenkin kun syynä oli joku ulkopuolinen säätö. Parempi olisi ollut, että sasvukone  olisi sammutettu kokonaan, sillä toiseksi viimeisenä koirakkona savua olisi ollut häiriöksi ihan riittämiin. Murrrr... No, tiedänpä ettei koirastani ole savusukeltajaksi, ja tiedänpähän ensi kerralla vastaavassa tilanteessa pyytää koneen pois päältä.

Toisen ja kolmannen alueen välissä pidettiin tauko. Kolmas alue oli taas kylmä, ensimmäistä aluetta huomattavasti suurempi, kaksikerroksinen varastorakennus. Yläkerta oli täynnä erinäistä puusälää lautalattialla, josta hajut nousivat alakerrasta ylöspäin. Lumolla oli kaksi maalimiestä. Ensimmäinen alakerrassa, joka käytiin suhteellisen suunnitelmallisesti läpi. Ilmavirta kuljetti hajua oviaukkoa kohti, mutta L sai tarkennettua kuitenkin hienosti. Yläkerran maalimiehessä ei mennyt kuin tovi. Neljäs alua oli isompi toimistorakennus, jonka liukkaampi lattia vaikutti olevan useammallekin koiralle haastava. Lumolla ei juuri alaustat tuota ongelmia. Viimeiseltäkin alueelta nostettii kolme maalimiestä ilmaisuineen. Neljästä treenistä kolmeen olen tyytyväinen.

Kaikkinensa oikein mukava treeniyö. Kotiin lähdettiin ajelemaan 06:00 aamulla. Ajokeli on aika kammottava, lunta tuiskusi, autossa oli kolme väsynyttä matkustajaa (joista yksi kuski), hysteriaa, kolme väsynyttä ja onnellista koiraa takakontissa, eikä huoltoaseman kahvikaan piristänyt kuin hetkeksi pahalla maullaan. Unten maille käytiin 9:30, ja tänään olla vietetty ansaittua, löysää lepopäivää.

Rakennusetsintää päästiin treenailemaan jo edellisenä sunnuntaina Tapiolan Kelloseppäkoulun vanhassa asuntolassa. Alkuun otin Lumolle neljä maalimiestä.  Alueena oli parin kerroksen huoneistot. Ensimmäinen maalimies oli haastavin, ja ilmaisu vaikea. Seuraavat meni huomattavasti paremmin ilmaisuineen. Treenin lopuksi otin vielä yhden maalimiehen, ja ennen löytöä etsittiin tyhjää. Tälläkin kertaa ilmaisu meni hienosti. Etsintätyöskentelyssä Lumo on etevä. Rakennukset ovat aina oma juttunsa, hajut liikkuu niin eri tavoin kuin maastossa tai raunioilla, ja tarkentaminen on haastavampaa.

Viime keskiviikkona käytiin tottistelemassa hallilla. Tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja välillä hulluteltiin agipuomilla ja tunnelissa. Lenkkiä ollaan tehty tuttuun tapaan, pitkästi, hartaasti ja vapaana. Lumon kolmatta juoksua odotellessa.

Emäntä on myös kerennyt käydä kartturoimassa ensimmäiset pitkät treenit Niipperin suunnalla hälykoirakolle. Sekin meni hyvin, kartalla pysyttiin ainakin lähes