Ihanaista marraskuuta kaikille… Saatiinhan tässä välillä nautiskella hieman kuivemmista ja kylmemmistäkin ilmoista, mutta nyt taas vaihteeksi sataa sataa ropisee… Onneksi meidän Lumo – neitiä ei pieni sade haittaa   Alma taasen on sellainen tyty, ettei sateella viitsisi pahemmin ulkoilla, herkutella vaan…

 

Lumosta on taas tullut vielä ihkumpi koiraneiti. Muun muassa läheisyys on hänestä nykyään sangen mukavaa, samoin ruoanlaitto, isännän kanssa kaikenlainen asentaminen, mamman kanssa puuhailu ja mikä parasta, Almaa ei tee mieli kiusia enää juuri lainkaan! Lumotus on nykyään niinkin rakastavainen juniori Alma-mummoa kohtaan, että nuolee mummelin suunpielet, silmät, ja korvat. Tosin kaiken tämän mielistelyn päätteeksi neidin kyllä tekee usein mieli hieman riekkua ja tassutella mummoa..

Lumo suukottaa Almaa, ja Almalla taitaa mennä hermo...

Viime viikon perjantaina tytöt autoilivat ja hoitivat asioita emännän ja isännän kanssa. Käytiin Jumbossa ostamassa Lumolle 22,5kg ruokaa (eipä lopu heti kesken...), sieltä Käpälämäkeen jossa Alma kävi hakemassa kolmannen Cartrophen-piikin. Käpälämäestä pikaruokapaikan drive-in:n., ja kyllä oli Lumolla taas ihmeteltävää isännän tehdessä roskaruokatilausta… Puhuva pömpeli… Emännän ja isännän tankattua ajeltiin Pitkäkosken koirapuistoon. Siellä olikin seuraa. Puolivuotias porokoiratyttö sekä parivuotias porouros. Puistosta lähti taasen melko likainen ja mudalta tuoksahtava pikku-Lumo sekä aina niin siisti ja sivistynyt Alma-neito. Illalla tehtiin Lumon kanssa vielä pientä koti-toko-treeniä. Vaikka ulkona toisinaan tuntuu, ettei neidillä ole korvia eikä hajuakaan mistään mitä pitäisi (ja mitä osataan oikeasti jo tehdä), niin mamma on kyllä sangen vakuuttunut siitä, että Lumo yrittää vedättää sen minkä kerkee. Kotitreeneissä ei tietenkään ole häiriöitä samalla tavalla, ja perjantai-iltana kermajuuston voimin tehtiinkin vaikka ja mitä. Ja osattiin myös.

 

Lauantai-iltana Lumo osallistui mamman kanssa meikkaamiseen. Muistuttaen aika paljon Almaa hieman nuorempana, jolla oli tapana tulla makoilemaan mamman viereen lattialle ja tarkkailla tapahtumaa. Lumo seurasi kyllä sangen tarkasti jokaista siveltimen vetoa. Lauantai-iltana tytöt joutuivat olemaan muutaman tunnin keskenään, kun ihmiset kävivät riennoissa. Puuhaa toki jätettiin: erinäisiä pahvisysteemejä joita sai sitten aikansa kuluksi repiä. Ensimmäistä kertaa tuntui, että tytöt oikein odottivat meidän lähtöä ja niitä herkkuja kaiken maailman pahvitolloissa. (Helpottaa kyllä aina emännän mieltä noin lähdön hetkellä tuollainen herkkujen odottelu. Eli olen onnistunut tekemään ihmisten lähtemisestä ja koirien yksin jäämisestä mukavaa, kiitos vielä Maaritille joskus antamastaan vinkistä! Onneksi ihmisten paluu on myös super-mukavaa )

 

Sunnuntaina oltiin taas ulkoilemassa Peiqin ja Aidan kanssa. No olihan tyttöjen emäntä Noorakin toki mukana. Mentiin Pitkäkoskelle, ja käveltiin peltojen reunuksia pitkin varmaan Haltialan tiluksille asti. Käveltiin samaa reittiä takaisin, ja vielä hetkeksi aikaa koirapuistoon. Pari tuntia meni sateessa ulkoillessa. Tytöillä oli hauskaa. Leikkivät ensimmäistä kertaa kolmisteen, pulahtivat Vantaan joessa, juoksivat mutaisia peltoja pitkin, hepuloivat ja haukkuivat. Huvittavia otuksia. Lumo pääsi ensi kertaa sisälle Peiqin hurjiin leikkeihin, ja pisti samalla mitalla takasin. Aikamoinen hurjimus siis tuo meidän Lumotuskin.

 

Lumo ja Aida

Ensi viikonloppuna olisi taas tarkoitus tehdä joku yhteinen lenkki, ja mahdollisesti vähän treenaillakin yhdessä. Nyt, monen tunnin jälkeen, alan oikeasti tekemään sitä mitä piti… Eli tulosseminaari esitystä ja opponenttiraporttia. Torstain jälkeen ei tartte mennä enää kouluun muuten kuin palauttamaan se "työharjoitteluraportti" sitten jossain vaiheessa, kun olen saanut sen työpaikan, ja ollut siellä pari kuukautta. Sitten virallisesti on tämän tytön amk suoritettu.