En oikeastaan tiedä voiko tuota meidän lauman pikku-pärtsyä kutsua luonteensa puolesta prinsessaksi, mutta sellainen hän ainakin emännälle on, oikea silmäterä, rohkea rapa-rinsessa :)

Lumon kanssa on taas touhuiltu tällä viikolla. Aamuihin on mahtunut mukavia ulkoilutuokioita Raappavuoren ja Variston suunnassa. Olemme jo alku syksystä muutamina aamuina sattumalta törmänneet kahteen rouvaan koiriensa (saksanseisoja narttu ja pieni villakoira uros) kanssa. Lumo ja nämä kaksi muuta koiraa ovat sitten tutustuneet ja leikkineet keskenään. Näistä viikoittaisista aamutapaamista on alkanut jo muodostua jonkinmoinen traditio, sillä me olemme Lumon kanssa aina samoihin aikoihin liikenteessä kuin he, ja aamusella ulkoilualueella on mukava liikkua, kun koiria pystyy huolettomammin pitämään vapaana. No, näiden viikkojen aikana olemme tutustuneet myös näiden kahden rouvan kolmeen muuhun ystävään koirineen. Parhaimmillaan nurmikentällä siis pyyhältää kuutisen koiraa. Suomenlapinkoira on edustettuna kaksin verroin kun Lumon lisäksi paikalla on kymmenkuinen uros. On saksanseisojaa, pientä villakoiraa, lyhytkarvaista collieta ja kääpiösnautseri. Kaikki sulassa sovussa keskenään. Lumolla ja tällä rotutoverilla leikki sujuu kuin valssi, ja kivaa on. Emäntäkin saa kunnon herätyksen reilun tunnin mittaisella aamu-ulkoilulla, aina kun viikolla sattuu "pidempiä aamuja".

Tällä viikolla on päästy nauttimaan vuoroin auringosta ja vuoroin sateesta. Alma ei oikein sateesta piittaa, se on pakolliset kuviot ja mahdollisimman nopeasti sisään kiitos. Lumolle taas säällä ei ole väliä, onhan hän ihka aito säänkestävä Suomenlapinkoira. Ja hyvä niin. Eilen illalla satoi ihan kiitettävästi kun lähdimme ulkoilemaan. Lumo yritti metsästää kuonolle tippuvia vesipisaroita, mutta kyllästyi siihen hetken yritettyään. Kävimme koirapuistossa hieman treenailemssa sekä nauttimassa sateesta ja puiston märästä hiekkapohjasta. Lähtiessämme Lumo tapasi ensimmäistä kertaa Saku-sammakon. Voi sitä ihmetystä. Sammakko hyppii, Lumo metsästää, hyppy ja metsästys, kunnes lopulta Lumo ilmeisesti teki lähempää tuttavuutta sammakkoon suullaan. Sammakko jäi paikalleen. Hämärässä ei kunnolla nähnyt, että olisko neiti vahingoittanut sammakkoa. Koska saalis ei selvästikään enää liikkunut, mutta tuoksui aivan mielettömän hyvältä, niin yrittipä Lumo vielä hieraista itseään sammakko-paran päälle... Siinä kuitenkaan onnistumatta.