Vietimme parisen tuntia tänään Keravalla, Sysiväikeen kasvattaja Jennin luona Laboklinin prcd-PRA joukkonäytteenoton merkeissä. Oma ajatukseni oli ollut jo pidempää testauttaa Lumo, ja koska mitään sopivia joukkonäytteenottotilaisuuksia ei lähistöllä ole ollut, niin ryhdyin itse tuumasta toimeen sellaista järjestämään. Testi järjestettiin Lappalaiskoirat Ry:n Helsingin alaosaston nimissä, ja testattua saatiin yhteensä 14 lappalaiskoiraa. Verta vuodattamassa olivat erinäiset pörrö- ja poroparat.

Lumo sai viettää aikaansa Jennin pörrökoirien kanssa heidän takapihallaan kuoppaa kaivellen ja välillä pihapöydän päällä maaten... Kyllä, siitä oli Lumposta huomattavasti paremmat näkymät sisälle, kun ei millään jaksanut koko aikaa tönöttää takajalkojen varassa etujaloilla oveen nojaten... Välillä neiti kävi sitten vähän vuodattamassa verta näyteputkeen, ja parin kolmen viikon päästä sitten saadaan Laboklinilta tieto, onko Lumo neiti A (terve) vai neiti B (kantaja). Varmaa on se, ettei neiti ole C, eli sairas, sillä Kipinä-isukki on testattu terveeksi.

Pieni infopläjäys tuosta sanahirviöstä tietämättömille, eli Prcd-PRA on resessiivisesti, eli väistyvästi, periytyvä silmäsairaus joten kuuluakseen todennäköisesti sairastuvien koirien riskiryhmään täytyy koiran periä viallinen, tautia aiheuttava geeni molemmilta vanhemmiltaan (tulos C) . Koira, joka on perinyt viallisen geenin vain toiselta vanhemmaltaan ja saanut toiselta vanhemmalta puhtaan, normaalin geenin, ei mitä todennäköisimmin tule koskaan sairastumaan prcd-PRA:han (tulos B). Tällainen B/B1-koira on täysin oireeton, ns. terve kantaja verrattuna molemmilta vanhemmilta viallisen geenin saaneeseen, riskiryhmään kuuluvaan C/C1-koiraan. Koira, joka testin mukaan on saanut molemmilta vanhemmiltaan normaalin geenimuodon, on mitä todennäköisimmin terve eikä tule milloinkaan sairastumaan prcd-PRA:han (tulos A1). Kaikkiin testituloksiin sisältyvät silti erittäin pienet virhemarginaalit.

(Lähde: http://www.benchmark.fi/Health/Optigen%20suomeksi.htm)

Lumolla olis siis suhteellisen kivaa sunnuntaipäivän viettoa. Takapihalla hengasivat Jennin Taiga ja Salka-pörröt, sekä Jennin pörrökasvatti Vilja. Typykät tulivat ihan kivasti toimeen keskenään, eikä karvatupot lennelleet, vaikka Lumo alkuun vähän Viljalle pärisikin. Testi saatiin kunnialla, ja vähän jopa aikataulusta etuajassa suoritettua ja loppuhuipennus Lumolle olivat ehdottomasti vessassa testin ajan pälyilleet Vimpa ja Arhippa kissat. Arhippa-kissa oli erityisesti Lumon mieleen Lumo nuoleskeli Arhippaa ja kulki kissan perässä. Vimpa onkin kuulemma astetta kovempi misu ja osaa kuulemma sanoa koirille EI. Jenni kysyikin, että oonko ajatellut hommaa Lumolle kissan, kun selkeesti niistä pitää... En ainakaan toistaiseksi, ja en todennäköisesti ikinä, sillä Mikko tuppaa olemaan kissoille vähän allerginen. Ikävä kyllä. Oishan sellainen Norjanlainen metsäkissa, ihan noin yhtenä esimerkkinä, melko kiva. Mutta ehkä pitäydymme näissä haukkuvissa nelijalkaisissa kuitenkin