Viime keskiviikkona oltiin taas rauniotreeneissä. Viimeisenä koirakkona radalla neidin juoksun huuruisten tuoksujen takia. Ottaessani Lumon autosta ajattelin pissattaa neidin pikaisesti metsän laitaan, mutta neidilläpä ei ollut lainkaan malttia tehdä pissaa (eikä ilmiesesti myöskään hätä), vaan armoton kiire raunioille ja hommiin.

Lumolle tehtiin kaksi avopiiloa, toinen ylä- ja toinen keskikasalle. Lumotus teki hienosti nenätyötä, ja jos emännän epämääräistä ja epäjohdonmukaista liikkumista ei lasketa mukaan, niin homma sujui varsin mallikkaasti (näin niinkuin virallisesti tokakertalaisina). Maalimiehet löytyi, yläkasan nopeasti heti alkuun, ja sen verran hajuissa Lumo paineli menemään, vaikka maalimies oli periaatteessa hyvinkin näkösällä, Lumo löysin hänet hajulla. Toinen maalimies löytyi tovin kuluttua, hallinta ja ohjaus ei ollut parasta mahdollista, ja Lumo kerkesi piipahtamaan myös alakasalla, jaksoi tehdä hienosti töitä ja löysi toisenkin maalimiehen nenänsä avulla.

Lumo selkeästi nauttii raunioilla työskentelystä, liikkuu siellä reippaasti ja varmasti, menee putkiin ja "piiloihin" ja etsii. Innokuudesta huolimatta malttaa jäädä, ainakin vielä, maalimiehen luokse nauttimaan nakkipalkkaa. eikä käyttäydy liian innokkaasti maalimiehellä. Emännällä jos jolla on tässä asiassa tsempattavaa ja paljon opittavaa. Lumo oppii varmasti, näin uskon. Ja ainakin siinä on onnistuttu, että Lumosta rauniot on ihan paras juttu!