Näin marraskuun loppupuolella on vihdoin päästy nauttimaan lumesta ja talven tunnusta täällä eteläisessäkin Suomessa. Lumo on hurmiossa. Viime viikon torstaina satoi ensimmäinen hento lumihuntu, ja neiti tutkaili innolla lumista maaperää. Hieroi itseään pakkasen rapeuttamaan nurmeen, haisteli, maisteli ja tunnusteli. Nyt kun lunta on sitten reippaasti enemmän, niin Lumon mielestä auratuilla teillä kävely on hienohelmojen hommaa, ja neiti loikkiikin metrisillä pientareilla



 


 

 

Viime lauantaina vierailtiin mukavassa pikku pakkassäässä Etelä-Haagassa. Peiqin ja Aidan kotinurkilla, minne matkattiin lähijunalla. Junassa matkustaminen sujuukin aika mukavasti. Menomatkasta neiti uskaltautui junan rappuset mennessä ylös sekä pois jäädessä alas. Muutenkin matkustaminen meni sangen mukavasti, Lumo olisi vaan halunnut moikata kaikki kanssa matkustajat. Haagassa käytiin koirapuistossa, jossa oli paljon uusia koirakavereita. Olipa siellä toinenkin lappalaispennelityttö nimeltä Hippu. Hipulla oli emännän mukaan ikää yhdeksän kuukautta, ja nimensä mukaisesti Hippu oli ainakin Lumoon verrattuna melko hippu. Ei epäilystäkään että tuosta Lumo neidistä on kasvamassa aikuisten oikeasti aika kookas feminiini rotunsa edustaja.  Puistoilujen jälkeen mentiin vielä tyttöjen luokse kahville. Lumolla oli huisia. Peiqin ja Aidan luona sai mennä isäntäväen sänkyyn, ja siellä pelmuttiinkin kavereiden kanssa. Kotiin saapuikin sitten megaväsynyt pikku neiti.

Säätiedotus lupaili sunnuntaiksi talvimyrskyä ja sankkaa lumipyryä. Me lappalaiskoiramammat olimme sopineet yhteiset ulkoilutuokiot myös sunnuntaille. Tuiskussa ja tuulessa, sankan lumipyryn saattelemana, haukkailtiin raitista talvi-ilmaa Petikon metsässä. Sää suosi jälleen kerran koiranulkoiluttajia. Koirat saivat juosta vapaana ja nauttia rodulleen ominaisesta säästä. Nooran kanssa on sovittu ulkoiluja taas tulevallekin viikonlopulle. Tytöillä on mukavaa keskenään, ja emännätkin viihtyvät hyvin yhdessä.



Lumoa hymyilyttää

Alma-mummollekin kuuluu hyvää. Hän ei tosin, aikaisempien vuosien tavoin, innostu enää yhtä mittavasti lumesta. Mummon kanssa käytiin toissa viikon perjantaina verikokeessa, jonka tuloksia eläinlääkärimme Tanja soitteli viime viikolla. Pientä nousua on edelleen mummelin munuais- ja maksa-arvoissa, mutta hyvin lievää. Lääkitystäkin laskettiin puoleen aikaisemmasta, josko se lisäisi hieman menetettyä lihasvoimaa takajaloissa. Alma käy kerran pari viikossa meidän mukana koirapuistossa. Mummosta puistoon kävely on tyhmää, vaikkakin puistossa puolestaan ihan mukavaa. Cartrophen-pistosta jatketaankin kuukausittaisena ylläpitoannoksena nivelten toimivuuden ja hyvinvoinnin tukemiseksi. Muuten Almis voi kuin ennenkin, ruoka maittaa ja iltaisin meillä herkutellaankin porkkanoila.