Emäntä on sairaslomalla, ja sen ratoksi on päivitellyt blogia, tyttöjen Picasa-albumeita ja tehnyt kaikkea sellaista mitä ei muutoin ehdi, ja välttääkseen sen mitä oikeasti ehkä pitäisi tehdä.. Vaikkei sairaslomalla mitään pitäisikään tehdä, mutta kun olisi yks raportti ja jotain muutakin, ehkä hyödyllisempää tekemistä. Siivotakin pitäisi, mutta siihen oon ihan liian sairas, nykyään lähes aina

Tosin ihan vuoteen omaksi en ole kuitenkaan joutunut. Hetkellisesti aina jaksan jotain, kunhan se ei vaadi mitään pitkäkestoista ponnistelua. Eli olen siis kipeydestäni huolimatta nauttinut ihanan helmikuisista keleistä. Paljon päälle ja ulos, niin että itse voi liikkua hissukseen ja Lumo on saanut juosta. Almakin on päässyt puistoilemaan meidän kanssa. Ja pakkohan koiria on liikuttaa, aika todella sairas saa olla, ettei siihen pysty..

Lumo on tarkkana kuin porkkana

Almalla on ollut tällä viikolla pari huonoa päivää, tai oikeastan yö ja päivä. Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli levoton, ja uninen emäntä vei mummelin puoli neljältä ulos tarpeilleen (olisipa rivitalo tai paritalo, omalla pihalla..), jonka jälkeen Almis jatkoi hetken aikaa levottomuuttaan. Tiistaipäivän oli toki sitten vallan väsynyt, ruoka kyllä maittoi, mutta muuten oli apea ja apaattinen. Eilen ja tänään on nyt sitten ollut taasen vähän paremmat päivät. Emäntä tosin eilen päätti, ja varasikin mummolle kohdun ultrausajan. Juoksuhan Almiksella oli tammikuussa, ja se menikin ihan normisti ohi, mutta jotenkin mummon takapää nyt vähän "haiskahtaa". Parempi siis tarkistaa tilanne...

Koko konkkaronkka, kolmen kopla..

Välillä mietityttää kun neideille tarjoaa ruokaa, että mikä siinä on kun se ei aina maistu. Toki paastoilla saa, ei siinä mitään, mutta jos tarjotaan nappuloita höystettynä Yrjölänpuurolla ja raa'alla kalalla/lihalla tai Neulla, niin mikä siinä on, että kuivat naput kelpaakin paremmin? Periaatteessahan "parempaa" ei tuollaisessa tilanteessa tarjota, mutta entäs huonompaa? Oon nyt tehnyt pariin otteseen kummallekin niin, että kun ovat kupilleen nyrpistelleet, niin oonkin ottanu pois ja tarjonnut tilalle pelkät nappulat, kuivana. Ja on muuten maistunut. Eli olenko herkuttanut koirani niin, että niille kelpaavat välillä ihan perus nappulat ilman mausteita? Lumolle tämän olen tehnyt kerran ja Almalle, meidän perheen suurimmalle herkkusuulle, kahdesti.

Lumo on löytänyt makujen maailmastaan uuden suosikin, piimän. Pennelinä Lumpialainen ei pahemmin piimästä piitannut, mutta nykyään olen tarjoillut neidille ivälillä han "välipalaksi" lorauksen asidofiluspiimää. Lotkottaa kuppinsa tyhjäksi, ja katsoo mammaa, että saako sitä lisää.. Välillä piimää menee napujenkin sekaan, mutta pääsääntöisesti nappulat maistuu muulla.

Meillä aina ahkerasti kokkaillaan Yrjölänpuuroa kerran pariin viikkoon kunnon satsi, höystetään kasviksilla ja laitetaan annoksina pakkaseen. Tai annos käsittää siis ehkä kolmen neljän päivän puurot. Lisäksi isantä on leppoisasti ajeluttanut mua kerran pari kuussa Espoon lemmikkieläinpisteeseen hakemaan tytöille Neuta, Puhtia, lohta, lammas-riisiä ja milloin mitäkin. Almalle yleensä uppoaa mikä vain, mutta Lumo ei jostain syystä syö Puhdin kanaversiota. Jotenkin se on Ludmilasta kait hiukka ällöä. Aktiivi-Puhdin syöminen loppui lähinnä siihen, että emäntä ei halua aina oksennus kurkussa annostella neideille ruokaa kuppiin... Menkööt siis maha meillä Oscarin pullina, ja jääkööt Aktiivit muille. "Pötseissä" on siis eroa. Osa haisee ihan tosi nastylle ja osa taas jopa ihan siedettävälle (=pystyy hengittämään melkein nenän kautta kun laittaa kuppeihin). Aktiivia käsitellessäni hain aina kaulaliinan naaman eteen, että pystyin hengittämään..

Lumo kaunistelee puistossa

Mutta eiköhän tässä tarpeeksi tajunnavirtaa tällä erää.. Emäntä voisi keskittyä nyt johonkin oleelliseen, ja tyttäret pitäisi viedä päiväkävelylle. Siellä mukavasti aurinkokin pilkahtaa pilven lomasta..