Kääk! Vuoden kamalain aika. Pentuja, pentuja, pentuja. Syötävän ihania ja suloisia pieniä koiran riiviön alkuja, joita  toivoo omakseen ja samalla on iloinen, että oma on jo vähän "kehittynyt". Viimeiseen reiluun pariin viikkoon mahtuu aivan mahtavia ja sulostuttavia koiranpentuja. Lumosta pennut on "ihan jees". Voi niiden kanssa leikkii ja on ne oikeesti aika ihkuja Lumonkin mielestä. Pari viikkoa sitten tavattiin ensimmäisen kerran  entisen työkaverini Staffordshirenbullterrierin uros penneli Sulo. No Lumolla ja Sulolla synkkas suht kivasti. Lumo ei ainakaan syönyt Suloa. Sulokin sai roimasti itsevarmuutta tästä ensitapaamisesta.

Pari päivää siitä tavattiin sitten toinen, kaverini Satu-Maijan, staffi uros penneli Bonzo (Jetstaff Bonzo Bonham). Bonzo oli saanut jo kosketusta lapinkoiriin Peiqin ja Aidan muodossa, ja Lumolla ja Bonzolla oli sitten vähän villimmät setit kuin Lumolla Sulon kanssa. Lumo kun on pennusta asti ollut melkoinen leikkiessään pärisjiä ja pörisijä, niin näillä kahdella leikki rullas kuin rasvattu!

Lumolla on erehtymättä hieman terrierimäiset leikit sekä aaänitehosteet (ollut aina)

Tällä viikolla, lomalla kun ollaan, järkkäsin sitten Sulolle ja Bonzolle pentutreffit. Lumo oli "Peiqi-poliisin" roolissa, kun Peikko oli isannän ja Apilan  kanssa mökillä.  Staffin lurjuksilla oli aika pentumaisen kivaa, eivätkä tunteetkaan kuumenneet kahden poitsun kesken niin kuin olisi voinut kuvitella (pojilla on muuten ikäeroa ihan kuusi päivää). Lumo jäi vähän "kolmanneksi pyöräksi", mutta teki kaikkia isojen koirien juttuja sitten sillä välin... Etsi mm. Satu-Maijan miehen metsästä ja sai esittää muutenkin pätevää koiraa Ja tietty osansa niistä super-helpoista herkuista, joita pentujen omistajilta aina irtoaa kun menee nättinä siihen viereen pummaa kun kutsuvat omaa koiraansa... Parasta oli kuitenkin se, että saatiin kaksi leikistä ja riekusta väsynyttä pentua ja tutustutettua kaksi saman rodun harrastajaa toisiinsa. Taisin oikeastaan olla Satu-Maijalle tämän velkaa, sillä olenhan vienyt hänen Noora-siskonsa täysin kaikkeen lappalaikoirahässäkkään Kiitos siis siitä!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Vasemmalta; Sulo, Lumo ja Bonzo

 

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä esittelen teille Lumon uuden tuttavuuden nimeltä Sietavuoren Ilosofia, joka opettelee tottelemaan nimeä Sága. Aivan hurmaava, pieni paimensukuistyttö, joka vaikuttaa Järvenpäässä, entisen tarhakaverini Erikan ja hänen avokkinsa Sampon pienenä riiviönä. Teimme tänään Lumon kanssa siis ympäristökasvatusreissun Järvenpäähän Sága-tyttöä tapaamaan. Lumo päätti reippaana tyttönä Pasilan asemalla junaa odotellessa napata yhden ampiaisenkin suuhunsa... Siitä onneksi selvittiin säikähdyksellä, vielä, kuuden tunnin jälkeenkin henki kulkee Taidan siis tosiaan pitä tuota kyypakkausta aina lisävarusteena matkassa kuin matkassa. Tänäänkään sitä ei onneksi tarvittu (eikä ollut muuten ensimmäinen kerta...).

Takaisin tuohon ihastuttavaan ja kauniiseen pieneen paimentyttöön. Emäntä on siis aivan tuhannen myyty ja kärsii kovasta kuumeesta. Pentukuumeesta siis. Ilmoitinkin arvon isäntäväelle, että meille saa aina tuoda Ságan hoitoon ja mielenvikaisena menin ihan uhkailemaan, että pistän neidin lähtiessä kassiini... Lumolla oli kyllä ihan superfantsua ja voin väittää Ságallakin olleen! Muutama suht onnistunut otos paimentyttöjen ensitapaamisesta:

 

 

"Mikäs sä oot oikein koirias?", kysyy Lumo

Sága: "Mä oon oikeetti ihan pieni vielä!"

Lumo ja Sága lämmitelee leikkiä

"Mä kiipeenkin tun telkään", sanoo Sága

"Ja mä syön sun korvan", uhkailee Lumo leikillään

"Mität me tit leikitään?"; kysyy Sága (huomaa hullu-ilme )

"Voikt leikkii lajusti?", kysyy Sága

"Tai mä ainaki leikin!"

"No leikitään sit, jos kerran haluut", sanoo Lumo

Tässä hän on: Sága, aivan syötävän suloinen pieni paimentyttö