Taas on viikko vierähtänyt, ja lokakuu laukkaa vuoroin sateisena, vuoroin aurinkoisena eteenpäin.

Viikon aikana ollaan treffattu Raappavuorella Sampo-Akita, sekä Kleinspitz Hippi ja Pomerian Pommi. Koirilla oli hauskaa ja rapa roiskui. Pomerian Pommista tuli tosin Lumon kiusankappale. Neiti kärkkyi ja ehkä hieman provosoi vuoden ikäistä poikaa, joka sitten alistui ja kellahti pörröisellä turkillaan märkään ja saviseen maahan.  Lumo siinä ihmetteli, ei oikein tuntunut ymmärtävän elettä. Siinä tulivat sitten Sampo ja Hippi Pommin apuun, kun pikku-neiti meinasi tämän jyrätä. Tuli Lumosta siis täysin uusi puoli esille. Tosin tuota provokaatiota on saattanut tulla aikaisemminkin esille, mutta nyt selkeästi Pommi oli heikomman oloinen. Koirien kieltä ja käyttäytymistä on mielenkiintoista seurata. Etenkin kun tulee uusia tuttavuuksia, ja ilmassa on pientä testauksen ja kokeellista vallan asettelun makua.

Lumon viisikuispäivää vietettiin viime viikon sunnuntaina Pitkäkoskella. Nautimme kauniista lokakuisesta syyssäästä alkuun koirapuistossa, jossa neiti bongasi taas puiston isoimman kaverin, kultaisennoutajauroksen. Meno oli kerrassaan taas varsin riehakasta, ja puiston ojissa tuli viilennettyä sekä jalkoja että vatsanalusta... Puistossa vietetyn reilu puolituntisen jälkeen Alma-mummeli meni autoon ottamaan kauneusunensa, ja me jatkoimme pienellä kävelylenkillä Pitkäkosken ulkoilumaastoissa. Koirakaverina tällä kertaa oli Espanjan lahja Suomelle, ihanainen Podengomiksi Curro. Kävelyreitti kulki ison pellon reunassa, jossa koirat saivat olla vapaana, voi sitä riemun tunnetta. Kävelyn päätteeksi istahdettiin ulkoilumajalle juomaan kahvit, ja koirat nauttivat rapsutuksista, ja Alma sai tietenkin sen maistiaisensa munkista.

Lumo kerrassaan nauttii ulkoilusta, ja etenkin vapaana juoksemisesta. Muiden koirien kanssa on usein kuin kala vedessä. Yleensä mitä isompi kaveri, sen hauskempaa Lumolla on. Viikolla treffattiin lähipuistossa nuori Rottweiler narttu, jonka kanssa oli sangen hauskaa. Lumo nappasi pienen kepin ja juoksutti rotikkaa ympäri puistoa. (Lumon äidillä, Unnalla, on kotilaumassaan Rottweiler, ja Unnahan on heidän lauman pomo). Emäntää välillä hirvitää kun leikkikavereina on reilusti isompia koiria, mutta tähän asti Lumon koko ja ikä on luonnostaan huomioitu leikeissä. Törmättiin muuten yhtenä aamuna 10 kuiseen Lapinkoirauros Nikkeen Raappavuorilla, ja annettiin lapsosten leikkiä vapaana. Samanrotuisilla leikki rullaa mainiosti lähes aina!

Luokse tulossa on edelleen, ja varmasti vielä jonkun aikaa, välillä enemmän ja toisinaan vähemmän petrattavaa. Koirapuistossa luoksetulotreenit menee yleensä paremmin kuin metsässä, paitsi jos puistossa on mieletön härdelli, niin mamman pitää tarkkailla ja löytää se sopiva hetki, jolloin Lumo on kuulolla. Tällä viikolla neiti testailikin emäntää metsässä, kauas ei lähde, ja katsoo aina mamman liikkeitä sivusilmällä , mutta luokse kutsuessa tulee kohta ja painaa ohi... Ihanaa. Siinä sitten suunnanvaihtoja ja piilosleikkiä hetken verran, narupallolla leikittelyä, pari onnistunutta luokse tuloa ja sitten kiinni.

Hoidellaan tässä aamupuuhat, ja sitten mennään Lumon kanssa nauttimaan sateisesta metsästä. Ja treenimään sitä luoksetuloa

Viehkeä Lumo-neiti